17/02/2026
Pieni puhe laskiaisesta.
Nykyään moni meistä tuntee ja tietää lähinnä hernerokan ja ne pullat. Pitkät pellavat ja hienot hamput ovat jo hiipumassa menneisyyteen, räätikkäistä, nauriista ja naapurille toivotetuista tappuroista puhumattakaan.
Laskiaisen tausta on kirjavan kirkollis-pakanallinen. Itse nimen on todennäköisesti kieleemme lahjoittanut reformaatiota edeltänyt kristillinen perinne joko latinalaista tai ruotsalaista kautta. Monet suomalaisen laskiaisen erityispiirteet liittyvät puolestaan vuosittaisen työnteon rytmiin: laskiainen oli erityisesti "naisten töihin", kuitujen käsittelyyn ja langan tekoon liittyvä merkkipaalu. Juhlan kalenteriin sijoittuminen saattaa olla jopa ajanlaskua edeltävää perua.
Miten laskiaista juhlii uskonnoton nykyihminen? Kenties ulkoilemalla - onkin harvinaista päästä laskiaismäkeen yhtä upeilla säillä kuin tänä vuonna! - tai, sukupuoli-identiteetistä riippumatta, kaivamalla kästyölaatikon pohjalta ne toissavuonna aloitetut villasukat ja suomalla niille taas kerroksen tai kaksi.
Ja kenties syömällä laskiaispullan. Hillolla vai mantelimassalla? Siihen en ota kantaa. Nykyään kun näyttää olevan tarjolla myös muun muassa paahdettu manteli ja mascarpone- tahi päärynähillo ja strösseli- versioita. O tempora, o mores.
Hyvää laskiaistiistaita kaikille,
Pro-seremonioiden puolesta
Leeni-Maria Hovila
Seremoniapuhuja