14/11/2022
”Auts! Auts, auts, auts! kiljaisi myyrä ja tulla tupsahti kolostaan niitylle aivan Herra Repon nenän edessä.
”Voi turkasen pöräys! Joku piikki pisti nenääni.” sanoi Myyrä.
”Piikki?! Missä kohtaa se pisti?” kysyi Herra Repo.
Myyrä näytti paikan ja kun he kumartuivat katsomaan koloon, niin siellähän pilkotti Siiri Siilin hännän nypykkä.
”Käy hakemassa saaren väki! Meidän täytyy saada Siiri Siili pois kolosta. Joutuin nyt!” hoputti Herra Repo.
Ei aikaakaan, kun saaren väki oli kiirehtinyt paikalle ja Herra Repo jakoi heille tehtäviä.
Myyrä saisi kaivaa kuoppaa leveämmäksi, kunnes etujalat näkyisivät.
Neitipupu pudottaisi korvat koloon, joista Siiri Siili saisi kiinni.
Isäfantti töräyttäsi keuhkontäydeltä ilmaa koloon ja hän itse ottaisi tukevan otteen hännästä.
”Yksi, kaksi ja kolme! Veto ja töräys! Ja uudelleen! Veto ja töräys!” ohjeisti Herra Repo.
Sitten kaikki lensivät isossa kaaressa niitylle yhteen kasaan.
Siiri Siili puhalsi multaa suustaan ja hieroi pölyisiä silmiään. ”Mitä ihmettä tapahtui? kysyi hän hölmistyneenä.
Herra Repo selitti Siiri Siilille, kuinka hän oli yhtäkkiä kadonnut, myyrä oli törmännyt piikkiin, saaren väki oli hälytetty apuun ja kuinka veto ja töräys oli lennättänyt heidät niitylle samaan kasaan.
Siiri Siili ja Herra Repo purskahtivat yhtä aikaa nauruun. Eikä siitä ollut tulla loppua. Ihan mahaankin jo sattui!
